Liikenteestä ja kustannuksista

Liikenteen järjestämisestä ja kustannuksista puhuttaessa päädytään usein tilanteeseen, jossa ihmisten ajatellaan olevan eri liikkumismuotojen puolella tai niitä vastaan omien mieltymyksien pohjalta ja näiden mieltymyksien ajavan myös heidän ajatuksiaan liikenteen kehittämisestä. Suurin osa liikenteen järjestämiseen ja kustannuksiin liittyvistä kysymyksistä ei kuitenkaan ole mielipideasioita, vaan jotkin liikkumisen tavat yksinkertaisesti ovat järkevämpiä kuin toiset. Liikenneratkaisuja mietittäessä tulisikin miettiä erityisesti sitä, miten saadaan luotua maksimaalisesti liikkumisen mahdollisuuksia minimaalisilla haitoilla.

Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa? Ensiarvoisen tärkeätä on ymmärtää, että liikkumisesta aiheutuu liikkujan ajallisen ja rahallisen kustannuksen lisäksi aina erilaisia negatiivisia seurauksia ympäröivälle ympäristölle. Näitä ulkoiskustannuksiksi kutsuttuja seurauksia liikkuja itse ei kuitenkaan usein näe. Ulkoiskustannuksia on esimerkiksi ruuhkan aiheuttama matkojen hidastuminen, melu ja erilaiset saasteet mutta myös tien tai metroradan seurauksena rumentunut maisema tai liikkumisen vaikeutuminen kaupunginosien välillä. Tavoiteltavaa on siis järjestää liikkuminen tavalla, jolla mahdollisimman monta ihmistä liikkuu yksilölle ja ympäristölle mahdollisimman pienin kustannuksin.

Ulkoiskustannusten kannalta erityisen turmiollista on yksityisautoilu. Edellä mainittujen haittojen lisäksi autoilu vaatii tie- ja pysäköintialueina valtavasti maa-alaa, joka voitaisiin tien sijaan käyttää ihmisiä paremmin palveleviin toimintoihin vaikkapa tonttimaana. Kaiken lisäksi autoilu on yksilölle kallista. Kävely, pyöräily ja joukkoliikenne, erityisesti raiteilla kulkeva, on taas tilankäytöllisesti erittäin tehokasta. Esimerkiksi Helsingin tulevissa pikaratikoissa 225 ihmistä liikkuu samassa tilassa kuin yhdeksän autoa. Lisäksi joukkoliikenteen väylät ja pysäkit houkuttelevat rakentamista ympärilleen, toisin kuin laajat suoja-alueet vaativa autoliikenne. Näin arvokas maa saadaan käytetyksi tehokkaammin liikkumista jalompiin tarkoituksiin, kuten asuntojen rakentamiseen tai puistoihin.

Onkin ilmiselvää, että joukkoliikenne-investoinneilla yksinkertaisesti saadaan enemmän vastinetta rahoille. Enemmän ihmisiä siirtyy paikasta A paikkaan B pienemmällä kokonaiskustannuksella, pienemmillä ympäristöhaitoilla ja vähemmän tilaa vaatien. Tämä on lopulta myös autoilijan etu: vähentynyt autoilijamäärä mahdollistaa sujuvan autoilun niille, joiden on pakko autolla kulkea. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö autoilu ole väistämätön osa kaupunkien liikennettä. Kokonaistaloudellisesti tehokkaimpien liikkumismuotojen tehokas edistäminen on kuitenkin lopulta myös autoilijan etu. Kun yhä useampi valitsee kävelyn, pyöräilyn tai joukkoliikenteen, jää myös pakolliselle autoilulle enemmän tilaa.

Contact Us

We're not around right now. But you can send us an email and we'll get back to you, asap.

Not readable? Change text.

Start typing and press Enter to search