Mitä ajattelisit, jos kaupunki määräisi, että sinun on rakennettava tontillesi uima-allas, vaikka et sellaista haluaisi? Tai tenniskenttä, vaikka et olisi koskaan pelannut tennistä?
Minusta tuntuisi aivan älyttömältä. Näin kaupunkimme kuitenkin toimivat autojen pysäköintipaikkojen kanssa. Jokaisen on rakennettava pysäköintipaikkoja tietty määrä, vaikka autoja ei paikoille edes olisi. Helsingissä onkin ympäri kaupunkia vajaakäyttöisiä pysäköintikenttiä ja puolityhjiä pysäköintihalleja. Nämä nostavat jokaisen asunnon rakennuskustannuksia, mikä nostaa etenkin markkinahintoja halvempien kaupungin asuntojen vuokria. Samalla se tarkoittaa myös, että asuntoja jää jatkuvasti rakentamatta, kun hankkeet eivät ole kannattavia ja nostaa näin ihan kaikkien helsinkiläisten asumisen kustannuksia.
Liian suurten pysäköintipaikkamäärien pakottaminen on myös ympäristön kannalta tuhoisaa. Pysäköintipaikkojen suurten määrien vuoksi rakennushankkeiden päästöt ovat valtavasti suurempia. Tukholmalainen energia-asiantuntija kertoi esitellessään paikallisia uusia rakennushankkeita, että jopa kolmasosa rakennuksen päästöistä saattaa johtua sen alle rakennetusta ylisuuresta pysäköintilaitoksesta. Betonin kulutus on valtavasti suurempaa, kun koko talon ja sen pihan alle valetaan tonnikaupalla turhaan betonia. Pihan alle sijoitettu pysäköintilaitos edellyttää myös koko pihan remontointia muutamien vuosikymmenten välein, jolloin pihalle ei koskaan kasva esimerkiksi suuria puita.
Liian suuri pysäköintipaikkojen määrä tarkoittaa myös, että iso osa kaupungistamme on asvaltoitu turhaan. Pysäköintikentät vievät pinta-alaa helposti yhtä paljon kuin alueen rakennukset. Toisin sanoen rakentamisen alle jäisi valtavasti vähemmän pinta-alaa, jos pysäköintiä ei turhaan pakotettaisi rakentamaan niin paljon. Keskeisin syy puiden ja kasvillisuuden pienelle määrälle rakennetussa ympäristössä on autojen ja niiden pysäköinnin viemä tila. Pysäköintipaikkojen ylitarjonta johtaa myös suurempaan autoliikenteen määrään ja hajauttaa koko kaupunkirakennetta laajemmalle alueelle.
Toisinkin voisi olla. Esimerkiksi koko Iso-Britanniassa luovuttiin pysäköintipaikkojen rakentamispakoista jo 25 vuotta sitten. Helsingin kaupunkiympäristölautakunnassa käsitellään tiistaina siitä, voitaisiinko näitä rakentamispakkoja lieventää. Ei siis kielletä ketään rakentamasta pysäköintipaikkoja, vaan annetaan rakentaa niitä vain tarpeeseen.
Hakamäentien eteläpuolella pysäköintipaikkoja saisi rakentaa uusien asuntojen yhteyteen juuri sen verran kuin haluaa, eli siirryttäisiin niin sanottuun markkinaehtoiseen pysäköintiin. Muualla kaupungissa pakotettujen paikkojen määriä vähennettäisi nykyisestä merkittävästi, mutta enemmän saa aina halutessaan rakentaa. Vihreille on itsestäänselvää, että tämä on merkittävä askel kohti ekologisesti ja sosiaalisesti kestävämpää kaupunkia – ja samalla tuo vielä kaupungin kassaan myös tuloja, kun rakennuttajat voivat maksaa tonteista isompaa vuokraa pysäköintipaikkojen rakentamisen sijaan. Kuten joku tätä jo kuvasi, muutos olisi voitto kaikille. Siksi todella toivon, että SDP ja kokoomus olisivat myös tässä asiassa viisaita, eivätkä heikentäisi esitystä ja näin tahallisesti kasvattaisi helsinkiläisten asumiskustannuksia, hidastaisi asuntotuotannon elpymistä, aiheuttaisi tuhoa luontoalueille ja asvaltoisi kaupunkia enempää turhaan. Vaikutukset eivät jää vain Helsinkiin, sillä uskon, että jos tämä päätös Helsingissä tehdään, tulee se auttamaan myös muita kaupunkeja luopumaan ylmitoitetuista pysäköintipaikkavaatimuksista. Jos haluat vaikuttaa tähän ehkä yhteen viime vuosien merkittävimmistä kaupunkisuunnittelupäätöksistä, ole yhteydessä SDP:n ja kokoomuksen edustajiin, ja kerro, miksi tämä on niin merkittävä asia, ettei tätä tule mokata.
Annetaan ihmisten itse päättää, tarvitsevatko he pysäköntipaikan vai ei ja tehdään paitsi Helsingistä, myös muista Suomen kaupungeista kestävämpiä.