Tiivis ja vehreä 15 minuutin kaupunki -konsepti auttaa ilmastokriisiin sopeutumisessa.
Pääkirjoituksessa (HS 28.7.) toivottiin huomioitavan kaupunkivihreän ilmastohyödyt myös tiiviissä kaupungissa. Tiivis ja vehreä 15 minuutin kaupunki -konsepti vastaa tähän toiveeseen.
Viheralueiden säästämisen tarve kasvaa, kun ilmastokriisin myötä hellejaksot ja rankkasateet lisääntyvät. Tiivis rakentaminen mahdollistaa tehokkaamman tilankäytön ja auttaa säästämään olemassa olevia viheralueita paremmin kuin väljä rakentaminen, jossa paitsi rakennukset vievät enemmän tilaa myös esimerkiksi liikenteelle varattu tila moninkertaistuu. Pelkkä viheralueiden säästäminen ei kuitenkaan riitä, vaan kasvillisuutta on lisättävä rakennetussa ympäristössä. Jotta tälle löydetään tilaa, on tiiveys on olennaista.
Helsingin pinta-ala jakautuu karkeasti viheralueisiin, rakennuksiin ja liikennealueisiin. Kun tarvitsemme lisää asuntoja, puita ja kasvillisuutta, tarvitaan niille lisää tilaa. Liikenteen tilankäyttö taas on tuhlailevaa. Katutilasta kolme neljäsosaa on autoliikenteen käytössä, mutta vain noin viidesosa matkoista kuljetaan autolla.
Yhtä ajokaistaa mahtuu kulkemaan tunnissa noin 2 000 ihmistä autoillen, kun samassa tilassa mahtuisi kulkemaan pyöräillen 14 000, kävellen 19 000 ja raitiovaunulla jopa 22 000 ihmistä. Tiivis kaupunki mahdollistaa lähipalvelut kävelyetäisyydellä sekä vähemmän tilaa vievien kulkumuotojen käytön, jolloin liikenteelle ei tarvitse varata niin paljon pinta-alaa. Autonomistus onkin vähäisempää tiiviissä kaupunkirakenteessa ja hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärellä.
Tiiviin kaupungin ei tarvitse olla kivinen: Kaupungeissa ympäri maailman vastataan nyt ilmastokriisin seurauksiin poistamalla liikenteen asvalttia ja tuomalla tilalle kasvillisuutta ja luontopohjaisia ratkaisuja. Kuuluisin esimerkki on Pariisi (HS 22.3.2022), jossa professori Carlos Moreno on kehittänyt 15 minuutin kaupungin konseptia, mutta samaa tehdään niin Barcelonassa, Canberrassa kuin Los Angelesissakin. Näin luodaan ilmastokriisin seurauksiin paremmin sopeutuvaa ja viihtyisämpää kaupunkiympäristöä.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 5.8.2024.